Etsi tuotteen Tehonsyöttöjärjestelmät valmistajia

Sähkönjakelujärjestelmiä käytetään sähkön tuottamiseen, muuntamiseen, varastointiin, jakeluun ja toimittamiseen monille erilaisille kuluttajille, kuten kotitalouksille, yrityksille, teollisuudelle, julkisille laitoksille ja kriittisille infrastruktuureille.

Ne ovat keskeisiä teknisiä järjestelmiä sähköenergian turvallista, luotettavaa ja tehokasta toimittamista varten. Niiden rakentamiseen ja toimintaan sovelletaan tiukkoja teknisiä, taloudellisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia, sillä sähköä on oltava aina saatavilla tarvittava määrä ja laatu.

Seuraavassa on tietoa sähkönsyöttöjärjestelmien toiminnasta, niiden käytöstä ja sovellusalueista sekä katsaus alan kehitykseen ja haasteisiin:

Miten sähkönsyöttöjärjestelmät toimivat:

Tehonsyöttöjärjestelmän toiminta voidaan jakaa useisiin koordinoituihin osaprosesseihin:

Energiantuotanto:

Sähköä tuotetaan muuntamalla primäärienergia sähköenergiaksi. Tähän käytetään erilaisia tekniikoita:

1. Perinteinen sähköntuotanto: Voimalaitoksissa (esim. hiili-, kaasu- tai ydinvoimalaitoksissa) lämpöenergia muunnetaan mekaaniseksi energiaksi (höyryturbiinien avulla) ja lopulta sähköenergiaksi (generaattoreiden avulla).
2. Regeneratiivinen tuotanto: Aurinkosähköjärjestelmät muuttavat auringonvalon suoraan sähköksi. Tuulivoimalat käyttävät tuulen liike-energiaa.
3. Vesivoimalaitokset käyttävät veden korkealla olevaa energiaa. Myös biomassa ja geoterminen energia ovat sähköenergian lähteitä.
4. Hajautettu tuotanto: Pienet järjestelmät, kuten asuinrakennusten aurinkopaneelit tai sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokset, tuottavat sähköä lähellä kuluttajaa.

Sähkön muuntaminen:

Tuotettu sähköenergia on mukautettava kuljetusta ja käyttöä varten:

1. Jännitteen muuntaminen: muuntajat nostavat jännitettä kuljetusta varten johtohäviöiden minimoimiseksi (esim. 20 kV:sta 110-380 kV:iin) ja alentavat sitä uudelleen ennen käyttöä.
2. Vaihtovirran/suoravirran muuntaminen: Jotkin tuotantojärjestelmät (esim. aurinkosähköjärjestelmät) tuottavat tasavirtaa, joka muunnetaan vaihtosuuntaajilla vaihtovirraksi.

Sähkönsiirto:

Siirto tapahtuu hierarkkisesti jäsennellyn verkon kautta:

1. Suur- ja suurjänniteverkot 220-380 kV tai 110 kV: Pitkät siirtomatkat generaattoreiden ja kulutuskeskusten välillä.
2. Keskijänniteverkot 10-30 kV: Yhteys alueellisten verkkosolmujen ja paikallisten verkkoasemien välillä.
3. Pienjänniteverkot 400/230 V: Loppukäyttäjien, kuten kotitalouksien ja pienyritysten, syöttö.

Sähkönjakelu:

Jakelu kattaa kaikki prosessit keskijänniteverkon siirtopisteestä loppukuluttajalle:

1. Paikallisverkon muuntajat muuttavat keskijännitteen pienjännitteeksi.
2. Sähköä jaetaan kaapeleiden ja johtojen välityksellä, joskus maan alla (kaupungeissa) tai ilmajohtojen välityksellä (maaseudulla).
3. Kytkin- ja sulakejärjestelmät varmistavat verkon suojauksen ja valvonnan.

Sähkön varastointi:

Sähköä on tuotettava ja kulutettava reaaliaikaisesti. Varastointijärjestelmät auttavat puskuroimaan vaihteluita:

1. Akkuvarastojärjestelmät (esim. litiumioni) varastoivat ylijäämäsähköä lyhyiksi ajoiksi.
2. Pumppuvoimalaitokset ovat suurin mekaanisen energiavarastoinnin muoto.
3. Power-to-X-teknologiat muuttavat sähkön vedyksi, synteettisiksi polttoaineiksi tai lämmöksi, jota voidaan käyttää myöhemmin epäsuorasti.

Verkon valvonta ja ohjaus:

Verkon vakaus on olennaisen tärkeää. Verkonvalvontakeskukset valvovat ja ohjaavat:

1. Taajuus (taajuuden on oltava vakio 50 Hz)
   Jännite
   Kuormitusvirrat
   Vikoja, katkoksia, kytkentätoimintoja
2. Nykyaikaisissa järjestelmissä käytetään tähän tarkoitukseen älykästä automaatiota (älykäs verkko).

Sähkönjakelujärjestelmien käyttö ja sovellusalueet:

1. Kotitaloudet:
Sähkön toimittaminen valaistukseen, kulutuselektroniikkaan, kodinkoneisiin ja yhä useammin myös lämmitykseen (esim. lämpöpumput) ja sähköiseen liikkuvuuteen.
PV-järjestelmien avulla tapahtuva omatoiminen sähköntuotanto yleistyy, myös verkkoon syöttäminen.

2. Teollisuus:
Suurkuluttajat tarvitsevat sähköä koneisiin, tuotantolaitoksiin, prosesseihin ja automaatioon.
Niillä on usein omat sähköasemat ja keskijänniteliittymät.
Suuret vaatimukset verkon laadulle (esim. herkät tuotantoprosessit).

3. Kauppa ja palvelut:
Sähkö valaistukseen, tietotekniikkaan, jäähdytysjärjestelmiin, kassajärjestelmiin ja toimistolaitteisiin.
Catering, vähittäiskauppa, toimistorakennukset ja hotellit vaativat jatkuvaa toimitusvarmuutta.

4. Infrastruktuuri ja julkiset tilat:
Sairaalat, viranomaiset, oppilaitokset, kuljetusyritykset jne. ovat riippuvaisia luotettavasta sähkönsaannista.
Varustetaan usein varavoimanlähteillä (esim. dieselgeneraattorit, akkujärjestelmät).

5. Kuljetus:
Rautatieliikenteen sähköistäminen (vetovirtaverkot).
Sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurista on tulossa olennainen osa sähkönjakelurakennetta.
Näkökulma: kaksisuuntainen lataus verkon vakauttamiseksi (vehicle-to-grid).

Kehitys ja haasteet sähkönsyöttöjärjestelmien alalla:

• Hajauttaminen ja prosumer-malli:
  Kuluttajista on tulossa samanaikaisia tuottajia (esim. aurinkosähköjärjestelmän ja varastoinnin avulla).
  Uudet vaatimukset verkon suunnittelulle, takaisinkytkennälle ja ohjaukselle.
• Digitalisaatio ja älykäs sähköverkko:
  Digitalisaatio mahdollistaa tarkan ohjauksen ja automaattisen kuormanjaon.
  Älykkäät mittarit ja ohjauskotelot luovat pohjan joustaville tariffeille, kuormanhallinnalle ja verkkoystävälliselle käyttäytymiselle.
• Uusiutuvien energialähteiden integrointi verkkoon:
  Tuuli- ja aurinkoenergian vaihteleva syöttö asettaa haasteita sähköverkolle.
  Joustaminen ja varastointi ovat yhä tärkeämpiä, samoin kuorman siirtäminen.
• Toimitusvarmuus:
  Vakaa sähkönjakelu lisääntyvästä epävakaudesta huolimatta edellyttää älykästä ohjausta, ennakoivaa kunnossapitoa ja hätätilanteisiin liittyviä konsepteja.
  Verkon pullonkaulat ja redispatch-toimenpiteet lisääntyvät.

Sähkönjakelujärjestelmät ovat jokaisen modernin yhteiskunnan selkäranka. Ne yhdistävät tuottajat ja kuluttajat monimutkaisen, tiiviisti verkottuneen verkon kautta. Niiden tehtävänä ei ole ainoastaan toimittaa sähköä vaan myös varmistaa vakaus, tehokkuus ja kestävyys. Hajauttamisen, sähköistämisen ja digitalisaation lisääntyessä vaatimukset kasvavat - samalla avautuu uusia mahdollisuuksia toimitusvarmuuden, taloudellisen tehokkuuden ja ilmastonsuojelun parantamiseen.

Alla on katsaus tärkeimpiin kriteereihin, joihin kannattaa kiinnittää huomiota sähkönsyöttöjärjestelmiä hankittaessa:

Tehonsyöttöjärjestelmiä hankittaessa on otettava huomioon useita teknisiä, laadullisia ja taloudellisia tekijöitä. Hyvin perusteltu valinta on ratkaisevan tärkeää näiden järjestelmien käyttöturvallisuuden, käyttöiän ja huoltovapaan toiminnan kannalta. Tehonsyöttöjärjestelmien alalla tarjottavien komponenttien moninaisuuden vuoksi esitämme jäljempänä esimerkkejä siitä, mitä on otettava huomioon tehonsyöttöjärjestelmää hankittaessa.

• Ennen kuin tarjous pyydetään tai tarjouspyyntö laaditaan, tarkka vaatimusanalyysi ja tavoitteen määrittely on välttämätöntä:
• Toimitustavoite: käytetäänkö järjestelmää omaan sähköntuotantoon, varavoiman syöttöön vai verkkoon syöttämiseen?
• Toimintatapa: Käytetäänkö järjestelmää verkon rinnalla, verkon ulkopuolella (erilliskäyttö) vai hybridikäytössä?
• Tehontarve: Mikä on jatkuva teho (kW/MW), huippukuormitus ja mahdollinen redundanssivaatimus?
• Käyntiaika ja käyttötunnit: Tarvitaanko jatkuvan käytön ratkaisu (esim. CHP) vai satunnaisesti käytettävä järjestelmä (esim. diesel-hätägeneraattori)?
• Oikean sähköntuotantoteknologian valinta on ratkaisevan tärkeää ja riippuu sijainnista, kuormitusprofiilista, polttoaineen saatavuudesta ja strategisista tavoitteista:
• Diesel-/kaasumoottorigeneraattorit: ihanteellinen varavoimakäyttöön ja keskipitkän/pitkän aikavälin toimintaan, jossa on korkea luotettavuus.
• Lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitokset (CHP): Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto - erityisen taloudellista, kun samanaikaisesti kulutetaan lämpöä.
• Aurinkosähköjärjestelmät: Itsetuotettu sähkö päivällä, yleensä verkon rinnalla, säästä ja säteilystä riippuen.
• Tuulivoimalat: Soveltuvat sopivilla paikoilla, mutta ovat monimutkaisempia hyväksynnän ja verkonhallinnan kannalta.
• Vesivoima, biomassa, geoterminen energia: Erityisiin, pitkäaikaisiin hankkeisiin, joiden hyväksyntä on monimutkaisempi.
• Polttokennot, mikrokaasuturbiinit, Stirling-moottorit: Erikoissovelluksiin, pieniin tehoihin tai korkeisiin hyötysuhdevaatimuksiin.
• Taloudellinen tehokkuus ja kokonaiskustannukset. Pelkkä hankintahinta on usein vain pieni osa taloudellisesta totuudesta.
• Polttoainekustannukset: Kuinka vakaata ja saatavilla olevaa polttoainetta on? Onko polttoaineen saanti taattu pitkällä aikavälillä?
• Tehokkuus: Korkeampi hyötysuhde alentaa pysyvästi käyttökustannuksia.
• Huoltovälit ja -kustannukset: Huoltokäyntien tiheys, vaihtojaksot, kuluvat osat.
• Tuet ja syöttötariffit: Onko investointiavustuksia, verohelpotuksia tai syöttötariffeja saatavilla?
• Kuoletusaika: Kuinka kauan kestää, että järjestelmä maksaa itsensä takaisin?
• Elinkaarikustannusanalyysin (omistuksen kokonaiskustannukset) olisi aina oltava osa investointipäätöstä.
• Tekniset ominaisuudet määräävät suorituskyvyn, toimintavarmuuden ja joustavuuden:
• vältä ylimitoitusta: Liian suuri järjestelmä on tehoton ja kallis osakuormituskäytössä.
• Käynnistyskäyttäytyminen ja -dynamiikka: Tärkeää hätäsähkösovelluksissa - voiko järjestelmä käynnistyä nopeasti?
• Verkon häiriöt ja harmoniset häiriöt: Onko tarpeen käyttää esimerkiksi synkronigeneraattoria tai invertteriä?
• Jännite-, taajuus- ja vaihevaatimukset: Onko tuotetun virran oltava erityisen vakaa?
• Modulaarisuus ja skaalautuvuus: Voidaanko järjestelmää laajentaa myöhemmin?
• Valmistajien olisi oltava VDE-, IEC- tai ISO-sertifioituja, ja komponentit olisi valmistettava alan standardien mukaisesti.
• Teknisesti sopivien järjestelmien on myös vastattava sijaintipaikan ja infrastruktuurin vaatimuksia:
• Tilavaatimukset: Riittääkö käytettävissä oleva tila asennusta, huoltoa ja ilman reititystä varten?
• Melun kehittyminen: Onko suunniteltava meluntorjuntakonsepti?
• Poistokaasujen reititys ja ilmansyöttö: Erityisen tärkeää polttomoottoreissa.
• Verkkoyhteydet: Voi edellyttää neuvottelua verkonhaltijan kanssa (avainsana: syöttöverkon hallinta).
• Turvalaitteet: Palontorjunta, kulunvalvonta, maadoitus, ylijännitesuojaus.
• Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on tarkistettava myös rakennuslupatilanne - esimerkiksi ulkoyksiköiden tai päästöjä aiheuttavien järjestelmien osalta.
• Pätevä palveluntarjoaja on välttämätön pitkäaikaisen käyttöturvallisuuden kannalta:
• Tekninen asiantuntemus: valmistaja tai järjestelmäintegraattori, jolla on kokemusta vastaavista hankkeista.
• Palvelukonsepti: Miten tuki on järjestetty - vasteaika, varaosien saatavuus, etähuolto?
• Koulutus ja luovutus: Onko käyttöhenkilöstö perehdytetty kattavasti?
• Vertailuhankkeet: Onko toimittaja toteuttanut menestyksekkäästi vastaavia järjestelmiä?
• Nykyään sähköntuotantojärjestelmät on integroitava älykkäästi kokonaisjärjestelmään:
• Energianhallintajärjestelmät: Yhteys kuormanohjaukseen, visualisointiin ja tietojen analysointiin.
• Automaattinen ohjaus: käynnistys/pysäytys tarpeen mukaan, kuormitusta seuraava toiminta, siirtyminen varavoiman käyttöön.
• Viestintäliitännät: Tuki protokollille, kuten Modbus, BACnet, CAN, Ethernet.
• Yhteensopivuus varastointiratkaisujen kanssa: Yhdistäminen akkuvarastointijärjestelmiin suurempaa omavaraisuusastetta tai huippukuormituksen hallintaa varten.
• Näiden liitäntöjen ennakoiva suunnittelu helpottaa myöhempiä laajennuksia ja luo läpinäkyvyyttä energiankäyttöön.
• Ammattitaitoisen hankintaosaston on tunnettava ja noudatettava oikeudellisia, normatiivisia ja turvallisuusvaatimuksia:
• Verkkoon liittymistä koskevat määräykset: VDE-AR-N 4105 (pienjännite), VDE-AR-N 4110 (keskijännite) jne.
• Asetus työturvallisuudesta ja työterveydestä (BetrSichV): Tarkastusvelvoitteet, toiminnanharjoittajan vastuu.
• Päästöjen suojelu: TA Luft, meluohjeet, tarvittaessa BImSchG:n mukainen hyväksyntä.
• Hyväksynnät ja todistukset: CE-merkintä, laiteturvallisuustodistukset, vaatimustenmukaisuusvakuutukset.
• Vakuutukset ja vastuu: Kattaako vakuutus tai huoltosopimus riskit?

Tehonsyöttöjärjestelmiä hankittaessa ei ole kyse vain teknisistä tunnusluvuista, vaan kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä vaatimusten, tekniikan, kustannustehokkuuden ja integroinnin suhteen. Vain se, joka kiinnittää johdonmukaisesti huomiota näihin näkökohtiin, tekee kestävän, turvallisen ja taloudellisesti järkevän päätöksen. Hyvä suunnittelu, realistinen toiminta-analyysi ja kumppanuuteen perustuva yhteistyö kokeneen toimittajan kanssa ovat ratkaisevia menestyksen kannalta.

Tehonsyöttöjärjestelmiä voi ostaa useilta eri toimittajilta. Kattavat tiedot valmistajista ja toimittajista Power supply systems eri puolilta maailmaa löytyvät Exportpages ista.